Koulutuspäiväterveisiä Tukholmasta

13.02.2019

Pääsin taas viettämään viikonloppua kollegojen seurassa sisätauteja ja atopiaa opiskellen. On yllättävän mukavaa kerrata ja opiskella uusimpia tuulia tavallisista ongelmista, niistä, joita tulee vastaan lähes päivittäin.
Atopian osalta pohdittiin sitä, että hyvä uutinen on se, että käytössämme on uusia, tehokkaita kutinalääkkeitä. Uudet lääkkeet eivät kuitenkaan poista sitä tuskaista tosiasiaa, että atopia on edelleen kliininen diagnoosi, mikä tarkoittaa sitä, että diagnoosia ei saa kertakäynnillä, vaan tarvitaan hoitoja ja seurantaa. Prosessi vie oikein tehtynä kuukausia ja lemmikin omistajan tulee olla hyvin sitoutunut eläimen hoitoon, jotta tehdään oikeat johtopäätökset. Allergiatestit eivät edelleenkään toimi allergian diagnostiikassa. Testit tehdään vasta diagnoosin jälkeen, jos halutaan lähteä siedätysterapiaan.
Kilpirauhasen vajaatoiminta on koirilla suhteellisen yleinen ongelma. Se on usein perinnöllinen, joten esiintyvyys roduittain vaihtelee. Rotulistatkin vaihtelevat maantieteellisesti. Beagle, suursnautseri, hovawart, rhodesiankoira, kultainennoutaja ja labrador ovat kärjessä lähes kaikkialla, mutta esim. tanskandoggi löytyy listoilta lähinnä Pohjoismaissa.
Tyypillinen, melko pitkälle edennyt kilpirauhasen vajaatoiminta on kohtuullisen helppo todeta, mutta on monia tilanteita, joissa joko löydökset tai oireet hämäävät. Monet taudit ja lääkitykset laskevat tyroksiinin määrää verenkierrossa ja ohjaavat virheellisesti epäilemään kilpirauhasen toimintaa. Toisaalta alkavassa vajaatoiminnassa aivojen kilpirauhasta ohjaavan hormonin, TSH:n, määrä verenkierrossa aaltoilee, joten tulos voi vaikuttaa jossain kohtaa normaalilta, jos näytteen otto sattuu alhaisen TSH:n aaltoon.
Oireet voivat olla selkeät tai todella hämäävät. Jos vanhahko, iso koira laiskistuu, lihoo, ei laihdu millään ja karva menee elottomaksi ja iho alkaa paistaa turkin läpi ja tulehtuu helposti, ei ole kovin haastavaa epäillä kilpirauhasen toimintaa. Oireet voivat toki johtua monesta muustakin asiasta, mutta kilpirauhasongelma on tutkimuslistan kärkipäässä. Silloin, kun ainoa oire normaalipainoisella ja virkeällä eläimellä on sydämen hidas rytmi tai kiimavälin piteneminen tai jos käytös muuttuukin aggressiiviseksi, ei kilpirauhanen välttämättä tule ensimmäisenä mieleen. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa myös neurologisia oireita, tasapainohäiriöitä, jopa kohtauksia.
Ei siis ihme, että T4/TSH – tutkimus tehdään usein, koska mahdolliset oireet ovat niin tavallisia ja moninaisia. Useimmiten tulos on normaali, mutta oman filosofiani mukaan tutkimuksissa kannattaa erityisesti investoida sellaisiin, joihin on toimiva hoito. Toisin sanoen olisi surullista, että oireiden taustalla olevaa kilpirauhasen vajaatoimintaa ei tunnistettaisi, vaikka se teettääkin paljon myös turhia epäilyjä. Niille, joille diagnoosi saadaan, vakavatkin oireet yleensä paranevat parissa kuukaudessa ja ilman hoitoa koira voisi päätyä pahimmillaan eutanasiaan, koska elimistö ei kunnolla pärjää ilman tyroksinia. Lääkityksen aloittamisesta tulee toki välillä huonoakin palautetta, kun koirasta tulee taas oma, virkeä täystuhonsa helppohoitoisen sohvaperunan sijaan. Kovin kiukkuisia ilmeitä ei tässä yhteydessä kuitenkaan näe!
Puutiaisaika lähenee ja ehkä siitä sitten kertausta ensi kuussa. Hyviä talvilomia ja reipasta lumenluontia toivottaen, Pirkko