Kutinaa ja korvatulehduksia

17.10.2018

Tänään on lopultakin asiakasilta, jossa puhutaan allergisista ihotulehduksista. Luentojen tekeminen on mukavaa, koska silloin yleensä tulee keskityttyä aiheeseen niin, että itsellekin moni asia kirkastuu entisestään. Koetin miettiä, miksi erityisesti allergisten iho-ongelmien hoito on niin haastavaa. Ihotautilääkäreitä ei löydy arvostettujen ammattien top ten -listoilta. Kärkisijoille kirivät kirurgit, joiden potilailla on selkeä, diagnostisoitu ongelma, joka sitten korjataan. Iho-ongelmat ovat toinen juttu. Kapi on helppo hoitaa, mutta suuri osa iho-ongelmista diagnostisoidaan hitaasti hoitokokeilujen kautta. Jokainen potilas on yksilö, jonka oireilun taustat pitää yksilöllisesti selvittää. Diagnostisia testejä on vähän, ne toimivat huonosti ja pahimmillaan johtavat harhaan.

Eli lääkäri ei siis ensimmäisellä käynnillä tiedä, mikä potilasta vaivaa. Lääkäri on siis huono ja se vaihdetaan toiseen. Jos lääkäri on pätevä, hänkään ei tiedä ja vaihtoon menee. Mitään pysyvää tulosta ei saada. Niin hyvä tietolähde kuin internet monissa tapauksissa onkin, allergisten iho-ongelmien selvittelyssä se on suureksi uhaksi hyvälle yhteistyölle. Kun eläinlääkäri ja asiakas pääsevät hyvään yhteistyöhön, aloitetaan sinnikäs ja tavoitteellinen selvitys eläimen oireiden syistä. Karkeasti voi sanoa, että jokaisella potilaalla on oma, yksilöllinen tarinansa ja siksi netistä löytyvistä menestystarinoista ei ole paljoakaan apua, koska ne kertovat jonkun muun tarinaa. Lisäksi tarinoiden todenperäisyys on vaihtelevaa, vaikka kirjoittaja kokemuksiaan vilpittömästi raportoikin. Varsinkin nuoren eläimen oireilu aaltoilee eli oireet ovat välillä poissa, vaikka mitään hoitotoimenpiteitä ei tehtäisi. Ja toisaalta, mitä tahansa tehdään, kun oireilu on muutenkin poistumassa, tulkitaan onnistuneeksi hoidoksi. Monet kutisevan korvatulehduskoiran omistaja kertoo, miten ruuan vaihto auttaa aluksi, mutta sitten taas oireet palaavat. Todennäköisesti tässäkin on kyse samasta ilmiöstä: kun oireet ovat pahat, jotain pitää tehdä ja netin ohjeiden mukaan vaihdetaan ruoka. Oireilu helpottaa ruuasta huolimatta ja siksi vaikuttaa siltä, että ruoka hetkeksi ratkaisi asian.

Ruoka-aineallergiat eivät vastoin yleistä luuloa ole kovin tavallisia. Ympäristö- eli pölyallergia selittää n. 9/10 tapauksesta ja ruoka-aineallergiat noin 1/10 tapausta. Atopia diagnostisoidaan oirekuvan ja oirehistorian avulla eli allergiatesteillä. Atopia-diagnoosi on huono uutinen. Ongelma ei parane, vaan yleensä jopa pahenee iän myötä. Huonoja uutisia ei haluta kuulla ja moni asiakas aloittaakin käynnin ilmoittamalla, että hänen koirallaan ei ole allergiaa. Näissä tapauksissa hyvän suunnitelman aikaansaaminen on aika haastavaa. Hyvä uutinen atopian suhteen on, että useimmille löydetään hoito, jolla oireet pysyvät pääsäätöisesti kurissa.

Atopia on melko lailla periytyvä ongelma. Monissa roduissa atopia on niin yleinen, että esimerkiksi korva- ja tassuongelmia pidetään normaalina ilmiönä, joihin ei edes enää reagoida. Vähiten atopiaa on vinttikoirissa ja huskyillakaan ei paljoa atooppista kutinaa tavata.

Viime vuosina on saatu eläinpuolellekin käyttöön uusia lääkkeitä atooppiseen kutinaan. Se on tuonut ihan uutta valoa kutisevien eläinten hoitoon. Apua on saatavissa. Se on hyvä, onhan kutiseva koira koko perheen ongelma. Huonosti nukutut yöt raastavat hermoja ja viattomalle luotokappaleelle karjuminen aamuyöllä soimaa omatuntoa. Vaikka ”kaikki” olisi jo kokeiltu, voidaan silti vielä aloittaa yhteistyössä uudelleen.