Pysyvää on vain muutos

Eläinklinikka EHYT Oy täyttää tänä 30 vuotta. Alkuperäisestä klinikasta ei ole jäljellä enää mitään muuta kuin omistajat eli Jouni ja Pirkko ja hyvä niin. Halikon terveyskeskuksen sisäpihalta on muutettu 1-tien varteen, jossa on hyvät, joskin pikkuhiljaa ajoittain ahtaaksi käyvät toimitilat ja reilusti parkkipaikkoja.
Laiton otsikoksi vanhan kliseen, mikä on vaan niin totta. Syksyllä meillä aloitti eläinlääkärinä Anni Sandell ja vuoden alusta Anna Kaipainen. Muutamina päivinä viikossa työskentelee 4 eläinlääkäriä ja välillä alkaa jo huoneista olla pulaa. Jounin päivät täyttävät Vetmanin asiat ja potilastyö rajoittuu satunnaisiin tuurauksiin ja keisarileikkauksien tekoon.
Oma ikääntyminen luo tarpeen muistella menneitä. 80-luvun eläinlääkärin koulutus keskittyi enimmäkseen sairauksien hoitoon ja terveydenhuollon alkutaival näkyi vasta tuotantoeläinpuolen koulutuksessa. Lemmikkien käyttäytymisestä ja tunne-elämästä ei ollut mitään käsitystä ja ajatus, että klinikalla huolehdittaisiin siitä, miltä eläimestä tuntuu, oli täysin syntymättä. Käsite eläinten hyvinvoinnista alkoi syntyä 90- luvun loppupuolella. Eläinten tuntemaa kipuakin alettiin pikkuhiljaa tunnistaa. Edelleen tosin kipu ja sen tunnistaminen on mielestäni lemmikkien hoidon suurimpia haasteita.
Lemmikkejä hoidetaan yhä enemmän, lääkkeet ovat kehittyneet ja tutkimusmenetelmät ovat edenneet huomattavasti. Päivittäisessä työssä näkyy eniten hammashoidon kehittyminen. Eläinten hampaiden hoito on muuttunut 30 v aikana satunnaisesta hammaskiven ja heiluvien hampaiden irrotuksesta säännölliseksi hammashoidoksi, jossa tavoite on pitää terveet hampaat suussa mahdollisimman pitkään.
Tällä hetkellä pohdin paljon sitä, mikä on eläinlääkärinä mahdollisuuteni toimia eläimen parhaaksi. Toistuvasti kaipaan kahta asiaa: toimivaa kristallipalloa ja mahdollisuutta aidosti kysyä lemmikiltä, mitä se itse haluaisi. Päivittäin mietitään erityisesti vanhojen eläinten kohdalla, lähdetäänkö ongelmaa korjaamaan ja hoitamaan, tyydytäänkö vaikka kivun hallintaan vai päädytäänkö jopa eutanasiaan. Esimerkiksi nukutusta pelätään, mikä on inhimillistä, mutta huonoin vaihtoehto on aina se, että ei tehdä mitään ja ummistetaan silmät eläimen hiljaiselta kärsimykseltä.