Turhia tutkimuksia?

Usein kuulee kommentteja, että taas on potilaalle tehty turhia tutkimuksia ja toimenpiteitä. Näiden tutkimusten tekijänä ja teettäjänä tietysti pohtii, mistä silloin puhutaan. On vaikeaa kuvitella, että kukaan kollega aamutuimaan hieroisi käsiään ja miettisi, miten monta turhaa tutkimusta ja operaatiota taas tänään tekisi. Ensimmäisenä tulee mieleen, että turhaksi voidaan kokea tutkimus, jossa ei löydy mitään normaalista poikkeavaa tai pahalaatuista. Ohutneulanäyte patista voi osoittautua vaarattomaksi rasvapatiksi tai pahalaatuiseksi mast-solukasvaimeksi. Milloin voi tietää, ottaako turhan näytteen?


Tai mikä leikkaus on turha? Jos esimerkiksi 10 vuotiaalla koiralla todetaan nisäkasvain, jotka pääsääntöisesti ovat pahanlaatuisia, lähdetään miettimään, mitä tehdään. Jos koira on jättirotua, sen odotettavissa oleva elinikä on selvästi lyhempi kuin esimerkiksi kääpiövillakoiralla. Jos koiralla on paljon muita ongelmia, sydänvikaa, vakavaa nivelrikkoa, diabetes tai vaikka cushingin syndrooma, pohditaan leikkaukseen lähtöä paljon vakavammin kuin perusterveellä yksilöllä. Rotujen keskimääräisestä eliniästä huolimatta, joskus hyväkuntoisen jätin operaatio voi olla ennusteeltaan parempi kuin huonokuntoisen kääpiön. Päätöstä ei voi hakea mistään ohjekirjasta, se tehdään yhteistyössä omistajan kanssa käytössä olevaan tietoon ja kokemukseen perustuen. Päätökseen vaikuttaa paljon myös omistajan tahto. Siihen taas vaikuttaa usein aikaisemmat hyvät tai huonot kokemukset ja toisinaan ikävä kyllä myös taloudellinen tilanne. Usein kaikki menee suunnitelmien mukaan, mutta joskus asiat eivät mene todennäköisyyksien mukaan ja silloin tulos voi olla huono. Leikkaus voidaan todeta jälkikäteen turhaksi, vaikka niin ei pitänyt olla.


Terveystarkastukset ovat tilanteita, jossa usein harmikseni huomaan itsekin aliarvioivani normaaleja löydöksiä. Pääosa terveystarkastuksista tehdään rokotusten yhteydessä ja silloin lemmikin omistaja on keskittynyt lähinnä eläimen kiinni pitämiseen ja siihen, että todistuksiin saadaan merkinnät rokotuksista. Lähes kaikki sydämen läppäviat löydetään rokotusten yhteydessä, samoin nivelrikot, usein myös atoopikot tulevat hoidon piiriin vasta, kun rokotusten yhteydessä keskustellaan korvien ja muun ihon terveydestä. Joskus löytyvät suurentuneet imusolmukkeet oireettoman lymfoman merkkinä. Näistä löydöksistä kyllä aina muistaa kertoa asiakkaalle, mutta entä kun mitään ei löydy? On paljon haastavampaa muistaa kertoa, että onpa Rekun iho hyvässä kunnossa, imusolmukkeissa ei ole viestiä reaktioista, hampaissa ei ole hammaskiveä, kiitos säännöllisen harjaamisen tai hyvän genetiikan, sydämen rytmi on normaali eivätkä läpät aiheuta sivuääntä, paino on normaali, hieno juttu!


Hoidan paljon sisätautipotilaita ja teetän paljon erilaisia tutkimuksia, joista monet osoittautuvat turhiksi. On hyvin harvinaista, että sairaudella on oire, joka liittyy aina kyseiseen sairauteen eikä koskaan mihinkään muuhun ongelmaan. Esimerkiksi tavallinen sisätautipotilas on eläin, jonka juominen ja pissaaminen on lisääntynyt. Jos potilas on uros, voidaan toki varmuudella sanoa, ettei juominen johdu märkäkohdusta, mutta muuta varmaa ei sitten tutkimatta voikaan sanoa. Juominen voi johtua virtsatietulehduksesta, munuais-tai maksavauriosta, diabeteksestä, addisonin taudista, cushingin syndroomasta, kasvaimista, kivusta tai monesta muusta sairaudesta ja loppu viimein jopa turhautumisesta. Jos kyseessä on vanha narttukoira, jonka juoksusta on parisen kuukautta, on järkevää aloittaa hakemalla märkäkohtua, koska se on todella yleinen ongelma ja tyypillisin esiintymisaika on juuri muutama kuukausi juoksun jälkeen. Tai vanhalla uroksella ei teetetä heti ACTH testiä addisonin taudin varalta, koska tyypillisin addison-potilas on nuori narttukoira. Jos siis vanhalla uroskoiralla onkin addison, on varmaa, että sillä on teetetty lähes kaikki muut tutkimukset sitä ennen, koska ongelma on vanhalla uroksella erittäin harvinainen. Näissäkin tutkimustilanteissa olen usein niin keskittynyt löytämään poikkeavan löydöksen, että aina ei muista mainita, mitä kaikkea on suljettu pois. Esimerkiksi diabetes jää pois listalta jo ensimmäisen pissanäytteen jälkeen, jossa sokeri on normaali. Aina sitä ei vaan muista hehkuttaa omistajalle, vaikka juuri sokeritauti on monille tuttu ja sitä osataan itsekin epäillä ja pelätä.


Mitä halusin tällä sanoa? Sitä, että eläinten kunnollinen sairaudenhoito vaatii hyvää yhteistyötä eläinlääkärin ja omistajan välillä. Aina kun koen, että päästään tilanteeseen, jossa yhdessä pohditaan, mitä voimme tehdä lemmikin hyväksi ja asetetaan yhteisymmärryksessä rajat, vaikeatkin tilanteet hoituvat hyvin eivätkä ponnistukset tunnu turhilta.


Hienoa heinäkuuta kaikille! t. Pirkko Eläinklinikka EHYTistä